Pullukkageeneillä ei paljoa herkutella

Kun olen seurannut muita blogeja, joissa leivotaan ja herkutellaan sokeriherkuilla viikoittain, olen tullut siihen tulokseen, että meidän suvussa on varmaankin pullukkageenit. En meinaan voi syödä usein sokeripitoisia herkkuja, kun jo paino heti nousee. Herkuista luopuminen tai niiden vähentäminen ei ole lopulta niin vaikeaa, kuin voisi luulla. Kun elimistö ei saa sokeria hetkeen, se ei sitä enää vaadikaan. 

Paino ei niin vain laske, vaikka lenkkeilee, syö kohtuudella ja suhteellisen terveellisesti, ja nukkuu riittävästi. Jos syön pizzan viikonloppuna, painoa on puoli kiloa enemmän maanantaina. Siis pizzankin syöntiä pitää rajoittaa, jos ei halua painon nousevan.

Tämä ei ole laihdutusopas, kerron vain omista kokemuksistani. 

Olen jättänyt pois leivät ja sen mukana jää tietysti pois rasvat, leikkeleet ja juustot. Syön kyllä aamupuuron. En ole syönyt säännöllisesti tai juuri ollenkaan karkkia, suklaata, leivonnaisia, sokerijogurtteja, sokerilimuja ja sokerimehuja yli 2-3 vuoteen. Poikkeuksena satunnaiset kyläilyt, silloin en kieltäydy tarjoiluista. Jos tarjoilen vieraille herkkuja, silloin syön itsekin. 

Painolukema on pysynyt samana pitkän aikaa. Ehkä pitää lohduttautua sillä, että paino ei ainakaan ole noussut enempää. Mutta ei se riitä, jos oikeasti haluaisi vähän keventää oloa. Olisi kiva kokea se energia, mitä saisi tilalle, kun edes muutama ylimääräinen kilo lähtisi. Ulkonäkö ei ole niin tärkeää tässä iässä, terveys ja hyvä olo painaa vaakakupissa enemmän. Toki vatsamakkarat vähän silmää haittaa.

Olen sentään päässyt siitä vaiheesta irti, kun piti ähkyä, kun solmi kengännauhoja. Silloin sainkin herätyksen, koska en halunnut niin vaikeaa oloa kantaa. Pari kiloa lähti ja kengännauhojen solmiminen on taas ähkyvapaata. 

Farkut ovat hyvä mittari, jos ei käy puntarilla säännöllisesti. Kun ne alkavat kiristää, jotain pitää tehdä. Siis minun. On tosi turhauttavaa ostaa isompia vaatteita ja olenkin yrittänyt pysyä edes samassa kokonumerossa. Helpommin sanottu kuin tehty, nyt piti ostaa numeroa isompi takki. 😐

Mietin tässä hiljattain, että mikä ruoka-aine vielä estää painon keventymisen. Ei se voi olla mikään muu kuin gluteeniton makaroni, sillä se on tehty riisistä ja maissista. Riisi on täyttävää ja se jää ainakin minun kehossa 'varastoon'. No, jätin senkin pois. Ehkä puolisen kiloa on kevyempi olo, mutta siihen sekin vaikutus jäi. Taas paino junnaa paikallaan.

Kasviksia, salaatteja, hedelmiä, pähkinöitä, marjoja, kalaa ja kanaa kuuluu ruokavalioon ja nestettä tietysti. Keinot ovat vähissä, mitä vielä keksisi. Ei oikein dieetit ja laihdutusravintolisät enää kiinnosta, niitäkin on tullut kokeiltua, tuloksetta. Jumppaan joskus iltaisin, mutta ehkä en niin tehokkaasti kuin pitäisi. Nälissäänkään ei voi olla, sitten jo pyörryttää. 

Me ihmiset olemme yksilöitä, mikä yhdelle tehoaa, se ei tehoa toiselle. Näillä kiloilla jatketaan matkaa, ehkä jonain päivänä tapahtuu ihme? 🌟 Tai ainakin oivallus siitä, mikä voisi tehota. En ole vielä valmis silittelemään omaa päätäni tyyliin: 'Ei se haittaa..' Itsetunto on silti ihan ok. 

Kaikkien ihmisten ulkonäössä on jotain kaunista, olipa vaatekoko tai ikä mikä tahansa. Toivoisin, että nuoret näkisivät itsensä peilistä yhtä kauniina kuin me vanhemmat ihmiset näemme heidät.

Kävin kesällä Werstaan taidenäyttelyssä, jossa oli Riina Tanskasen näyttely. 

Riina Tanskasen teos.

Kommentit

  1. Minulla on se sama pullukkageeni.
    Mainitsemasi ruokavalio; kasviksia, salaattia jne, on käsittääkseni kuin oppikirjasta. Löytyisikö joku mieleinen liikuntalaji, jota et ole vielä kokeillut? Kirjoitin mieleinen, koska sen pitää olla nimenomaan mieleinen. Tai joku liikuntaryhmä, johon voisit liittyä. Minä käyn ryhmäliikuntatunneilla kuntokeskuksessa. Joskus korona-aikaan jumppasin (muka) kotona videoiden mukaan. Hui-hai, ei tainut montaa kertaa toteutua ja silloinkin vain hetken. Minä tarvitsen ryhmän ja ryhmän vetäjän, joka sanoo mitä tehdään ja sanoo, milloin jumppa loppuu. Ennen ei voi lopettaa. Se sopii ainakin minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, tässä lähistöllä ei taida olla sellaista, mutta jätän vinkin muhimaan. Kävin vuosia sitten liikuntaryhmässä, mutta se jäi jostain syystä kesken.

      Poista
  2. Näin ravitsemusalan opiskelijana on aina hirveän mielenkiintoista lukea ravinnosta ja ihmisten kevennysoperaatioista ja sitä vähän niinkuin väistämättä alkaa miettimään että miten auttaisi / neuvoisi. En neuvo kuitenkaan pyytämättä. :)

    Liikaa ei minusta tietenkään kannata tuijottaa vaakaa esim. päivittäin ja olen ollut aina sitä mieltä että peili ja vaatteet antaa paremman kuvan kuin vaaka. Jokaisella meistä on oma, tietty paino joka tulee toisaalta luonnostaankin omasta kehosta. Lisäksi aineenvaihdunta muuttuu kun ikää tulee, monesti jo 40-vuotiaana ja sen jälkeen aiemmat ruokatottumukset eivät toimi ja täytyy oppia uusia tapoja jotta painoa ei kerry liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, olen taistellut näiden asioiden kanssa lasten synnytysten jälkeen. Nuorena olin koossa 34-36. Näin eläkkeellä kuluttaa energiaa vähemmän kuin työelämässä ollessa ja täytyy ajatella se aterioiden koossa, jne.

      Poista
  3. Minä olen lopettanut kaikenlaiset laihduttamiset eli syön sitä, mitä haluan. Liikun kuitenkin niin paljon, että kulutus on suuri. Ikääntyneillähän on omat BMI - taulukot ja niiden mukaan olen normaalipainossa. Se riittää minulle. En muutenkaan usko rajoituksiin enkä kieltoihin…

    VastaaPoista
  4. Minä komppaan Puikoillakin kommenttia eli sellainen liikuntamuoto on ihan parasta josta nauttii ja jota suorastaan odottaa. Minulle on myös se tärkeä juttu milloin liikun eli kun olen aamuihminen niin tykkään liikkua heti aamusta. Sitten se on tehty :-).
    Kotona jumppaaminen vaatii kyllä kovaa itsekuria ja minulle homma onnistuu vain niin , että heti aamukävelyn jälkeen teen ne tietyt fys.ter. sanelemat liikkeet. Jos en tee heti; jää tekemättä kun tulee aina jotain muuta mukavaa.
    Ruoasta puhutaan nykyään joka paikassa ja välistä ihan liikaakin. Mikä on hyväksi ja mikä ei jne jne. Olin joitakin vuosia sitten Kuortaneen urheiluopistolla viikon kurssilla ja siellä ohjaaja monesti painotti sitä että varsinkin naiset syövät liian vähän/ tai vääränlaista ravintoa ja elimistö on koko ajan säästöliekillä. Ja jos esim. herää usein aamuyöllä neljältä,viideltä niin se on merkki siitä että on nälkä (vaikkei sitä tuntisikaan) eli iltapalaan(kin) pitää kiinnittää kunnolla huomiota. Mutta ota nyt näistä kaikista jutuista sitten selvää :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Terhi. Jokaisen elimistö on erilainen ja reagoi vähän eri tavalla. Joidenkin kestää syödä paljon ja herkutellakin ja silti paino pysyy samana.
      Kokeilin kerran sellaista dieettiä, missä piti syödä enemmän kuin itse yleensä syön. Noudatin sitä ja paino nousi noin kilon verran. Ei siis toiminut minulle.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Olen ajoittain pitänyt illasta noin 19-20 alkaen seuraavaan päivään noin 11-12 asti, useampana päivänä peräkkäin niin, että olen juonut vain nestettä sinä aikana.
      Ei se tuota vaikeuksia sitä pitää, mutta ei siitä hyötyä varsinaisesti ole ollut.

      Poista
  6. Minähän en sen kummemmin päätkäpaastoile, mutta hyvin usein tulee 15-16 tunnin väli, kun illalla syödään 17 aikoihin ja sitten seuraavaksi aamupalaa siinä 8-9 maissa. Elimistö tuntuu tykkäävän siitä, verensokeri samaten,

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suosituin artikkeli 30 päivän aikana

Kiva jos ehdit kommentoida. Ethän lisää linkkejä tai kaupallisia mainoksia kommenttiin, kiitos!

Oma mietelause v. 2000

"Kiitollisuus on avain onneen". Kiitollisuus on mielentila, joka kannattelee jokaista päivää, olosuhteista riippumatta. Se ei ole kehityksen este, tai silmien ummistamista realiteeteilta. Se ei riipu menestyksestä tai onnekkaista sattumuksista. Vaikka rakkaus on suurin voima, sekään ei menesty ilman kiitollisuutta.

Oma mietelause v. 2007

"Valo on totta, varjo häilyvää." Positiivisuus on rohkeutta nähdä valoa ja toivoa vaikeissakin tilanteissa. Elämän vastoinkäymiset tulevat ja menevät, mutta jos mieli on valoisa, ne voi voittaa ja jättää taakseen. Niin kuin aurinko on taivaalla aina ja varjot syntyvät vain siitä, että jokin este tulee auringon eteen. Varjot liikkuvat, häilyvät ja häipyvät, mutta aurinko pysyy. Niin pysyy myös Luojan rakkaus ihmisiin, vaikka joskus varjot sumentavat näkymiä.