Pullukkageeneillä ei paljoa herkutella

Kun olen seurannut muita blogeja, joissa leivotaan ja herkutellaan sokeriherkuilla viikoittain, olen tullut siihen tulokseen, että meidän suvussa on varmaankin pullukkageenit. En meinaan voi syödä usein sokeripitoisia herkkuja, kun jo paino heti nousee. Herkuista luopuminen tai niiden vähentäminen ei ole lopulta niin vaikeaa, kuin voisi luulla. Kun elimistö ei saa sokeria hetkeen, se ei sitä enää vaadikaan. 

Paino ei niin vain laske, vaikka lenkkeilee, syö kohtuudella ja suhteellisen terveellisesti, ja nukkuu riittävästi. Jos syön pizzan viikonloppuna, painoa on puoli kiloa enemmän maanantaina. Siis pizzankin syöntiä pitää rajoittaa, jos ei halua painon nousevan.

Tämä ei ole laihdutusopas, kerron vain omista kokemuksistani. 

Olen jättänyt pois leivät ja sen mukana jää tietysti pois rasvat, leikkeleet ja juustot. Syön kyllä aamupuuron. En ole syönyt säännöllisesti tai juuri ollenkaan karkkia, suklaata, leivonnaisia, sokerijogurtteja, sokerilimuja ja sokerimehuja yli 2-3 vuoteen. Poikkeuksena satunnaiset kyläilyt, silloin en kieltäydy tarjoiluista. Jos tarjoilen vieraille herkkuja, silloin syön itsekin. 

Painolukema on pysynyt samana pitkän aikaa. Ehkä pitää lohduttautua sillä, että paino ei ainakaan ole noussut enempää. Mutta ei se riitä, jos oikeasti haluaisi vähän keventää oloa. Olisi kiva kokea se energia, mitä saisi tilalle, kun edes muutama ylimääräinen kilo lähtisi. Ulkonäkö ei ole niin tärkeää tässä iässä, terveys ja hyvä olo painaa vaakakupissa enemmän. Toki vatsamakkarat vähän silmää haittaa.

Olen sentään päässyt siitä vaiheesta irti, kun piti ähkyä, kun solmi kengännauhoja. Silloin sainkin herätyksen, koska en halunnut niin vaikeaa oloa kantaa. Pari kiloa lähti ja kengännauhojen solmiminen on taas ähkyvapaata. 

Farkut ovat hyvä mittari, jos ei käy puntarilla säännöllisesti. Kun ne alkavat kiristää, jotain pitää tehdä. Siis minun. On tosi turhauttavaa ostaa isompia vaatteita ja olenkin yrittänyt pysyä edes samassa kokonumerossa. Helpommin sanottu kuin tehty, nyt piti ostaa numeroa isompi takki. 😐

Mietin tässä hiljattain, että mikä ruoka-aine vielä estää painon keventymisen. Ei se voi olla mikään muu kuin gluteeniton makaroni, sillä se on tehty riisistä ja maissista. Riisi on täyttävää ja se jää ainakin minun kehossa 'varastoon'. No, jätin senkin pois. Ehkä puolisen kiloa on kevyempi olo, mutta siihen sekin vaikutus jäi. Taas paino junnaa paikallaan.

Kasviksia, salaatteja, hedelmiä, pähkinöitä, marjoja, kalaa ja kanaa kuuluu ruokavalioon ja nestettä tietysti. Keinot ovat vähissä, mitä vielä keksisi. Ei oikein dieetit ja laihdutusravintolisät enää kiinnosta, niitäkin on tullut kokeiltua, tuloksetta. Jumppaan joskus iltaisin, mutta ehkä en niin tehokkaasti kuin pitäisi. Nälissäänkään ei voi olla, sitten jo pyörryttää. 

Me ihmiset olemme yksilöitä, mikä yhdelle tehoaa, se ei tehoa toiselle. Näillä kiloilla jatketaan matkaa, ehkä jonain päivänä tapahtuu ihme? 🌟 Tai ainakin oivallus siitä, mikä voisi tehota. En ole vielä valmis silittelemään omaa päätäni tyyliin: 'Ei se haittaa..' Itsetunto on silti ihan ok. 

Kaikkien ihmisten ulkonäössä on jotain kaunista, olipa vaatekoko tai ikä mikä tahansa. Toivoisin, että nuoret näkisivät itsensä peilistä yhtä kauniina kuin me vanhemmat ihmiset näemme heidät.

Kävin kesällä Werstaan taidenäyttelyssä, jossa oli Riina Tanskasen näyttely. 

Riina Tanskasen teos.