Puolukkapiimä

Söitkö lapsena mustikkamaitoa välipalaksi? Tai syötkö edelleen? Kulholliseen maitoa laitettiin tuoreita mustikoita ja popsittiin ne ilolla nassuun. Se oli kesän paras herkku ainakin minun lapsuudessa.

Toinen helppo välipala on puolukkapiimä, sekin on tuttu jo lapsuudesta, vaikka se onkin kirpeän makuinen. Lasilliseen piimää laitan puolukoita, joko tuoreita tai pakastettuja, kuten kuvassa. Syön välipalana. En juo ollenkaan enää lehmänmaitoa, mutta piimästä en ole kokonaan vielä luopunut. Kumpaankaan välipalaan ei laiteta sokeria.

Puolukkapiimä

Kommentit

  1. Puolukkapiinää en ole syönyt, mutta äiti paistoi kovia ruisleipäviipaleita voissa paistinpannulla ja leivän päälle laitettiin sokerilla makeutettua puolukkahilloa. Todellinen herkku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan tuo itä-suomalaisten tapa, kun nuorena minulla oli ystävä, jonka äiti oli Karjalasta ja he laittoivat ruisleivän päälle mansikoita? Täytyy joskus kokeilla ruisleivän päälle puolukoita ja mansikoita. Kiitos vinkistä!

      Poista
  2. Minunkin Äitini on Karjalasta ja meillä syötiin paljon puolukoita. Niistä tehtiin vispipuuroa, ruispuolukkapuuroa ja sokeroitua puolukkasurvosta oli usein tarjolla ihan vain lisukkeena.Piimäpuolukat ei ole tuttuja , mutta mikä ettei :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepäs sattui! Vispipuuroa minäkin olen tehnyt, silloin kun lapset olivat pieniä. Voisi tehdä taas pitkästä aikaa.
      Ruispuolukkapuuroa en ole tainnut maistaa, mutta varmaan hyvää, kun kerran ruis ja puolukat sopivat yhteen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva jos ehdit kommentoida. Ethän lisää linkkejä tai kaupallisia mainoksia kommenttiin, kiitos!

Suosituin artikkeli 30 päivän aikana

Lippulaskuri (venyttää sivua puhelimen näytöllä)

Free counters!

Oma mietelause v. 2000

"Kiitollisuus on avain onneen". Kiitollisuus on mielentila, joka kannattelee jokaista päivää, olosuhteista riippumatta. Se ei ole kehityksen este, tai silmien ummistamista realiteeteilta. Se ei riipu menestyksestä tai onnekkaista sattumuksista. Vaikka rakkaus on suurin voima, sekään ei menesty ilman kiitollisuutta.

Oma mietelause v. 2007

"Valo on totta, varjo häilyvää." Positiivisuus on rohkeutta nähdä valoa ja toivoa vaikeissakin tilanteissa. Elämän vastoinkäymiset tulevat ja menevät, mutta jos mieli on valoisa, ne voi voittaa ja jättää taakseen. Niin kuin aurinko on taivaalla aina ja varjot syntyvät vain siitä, että jokin este tulee auringon eteen. Varjot liikkuvat, häilyvät ja häipyvät, mutta aurinko pysyy. Niin pysyy myös Luojan rakkaus ihmisiin, vaikka joskus varjot sumentavat näkymiä.