Papan tekemä hylly

Minun kotona ei ole kovin paljon vanhaa tavaraa, vaikka vintagesta tykkäänkin, mutta olen säästänyt läheisten itse tekemiä esineitä, koska ne muistuttavat heistä. Pappani teki tämän puuhyllyn silloin kun äitini oli vielä nuori ja minua ei ollut olemassakaan. Ainakin yhdessä vanhassa valokuvassa tämä näkyy mummolan seinällä ja arvelisin, että tämä hylly on tehty noin 1950-luvun alussa tai jopa aiemmin. Pappa on sen itse suunnitellut, tehnyt ja maalannut. Maali on hiukan kulunut kuvion keskeltä, mutta se on normaalia ajan patinaa.

Hyllyn taustaväri on tummanruskea, lehdet vihreät ja kukat valkoiset. Hyllyn reuna on okrankeltainen. En yleensä pidä sen päällä kukkavaasia, vaan enemmän vanhoja valokuvia, joita en nyt yksityisyyden takia jättänyt kuvaan. Tuossa valokuvassa on vanha puukehys, siinä pappani on pikkupoikana. Nuokin ihmiset ovat olleet aikoinaan yhtä eläviä kuin me olemme nyt, vaikka he ovat eläneet erilaista aikaa, erilaisissa olosuhteissa. Nyt he elävät läheisten muistoissa ja haalistuvissa valokuvissa. Se muistuttaa elämän väliaikaisuudesta, vaikka ei sitä tarvitsekaan aina ajatella, sillä elämä on elämistä varten. 

Käsin tehdyt esineet jäävät konkreettisena muistona edesmenneen läheisen kädentaidoista ja luovuudesta. Silloin kun pappani tuon hyllyn teki, hän ei osannut aavistaakaan, että noin 75 vuotta myöhemmin hyllyä esitellään Internetissä. Niin se maailma muuttuu, mutta papan kädenjälki on säilynyt.

Tässä postissa kerroin mummoni tekemästä nallesta, josta en ole raskinut luopua samasta syystä kuin papan hyllystäkään: https://terkkuja-tampereelta.blogspot.com/2025/05/vanhan-nallen-historiaa.html