Vihertävät mandalat ja vähän asiaa tyyleistä

Nämä mandalakuvat ovat jatkoa edellisille, tällä kertaa kuvissa on vihertäviä mandaloita. Taustaväri eli paperi, jolle ne on printattu, on kaikissa puhtaan valkoinen. Kuten aiemmin kerroin, mandalakuvat on digitaalisesti itse piirretty ja suunniteltu. Tekijänoikeus kuuluu kaikissa kuvissa minulle, eikä niitä saa kopioida, käyttää ja jakaa missään ilman minun antamaa lupaa. 

Mandala UNELMA. Copyright © Taina

Mandala VAPAUS. Copyright © Taina
Tässä mandalassa on kasveja ja lintuja.

Mandala KIITOLLISUUS. Copyright © Taina

Muut mandalakuvat ovat TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ

Kehystettynä on vielä muutama kuva kotona, mutta niitä on vaikea kuvata, koska lasi heijastaa.

En tiennyt ennen näiden kuvien tekemistä, että minulla on tällainen runsas ja pikkutarkka 'tyyli'. Se oli hauskaa löytää, sillä oma tyyli on kaikessa kuvataiteessa tärkeää, olipa taide sitten digitaalista, pensselillä maalattua tai kynällä piirrettyä. Väreistä olen aina pitänyt, joten värikkyys ei minua näissä kuvissa yllätä. 

Kannustan kaikkia kuvataiteen harrastajia etsimään oman tyylinsä, sillä se on jokaisella tekijällä ainutlaatuinen. Vaikka jonkun toisen tekemät työt olisivatkin mielenkiintoisia, ei kannata lähteä niitä kopioimaan, vaan mielekkäintä on löytää oma käsiala ja oma 'sielu' kuviin. Silloin kun kuvat tulevat suoraan sydämestä, ne menevät suoraan jonkun toisen, samanhenkisen ihmisen, sydämeen. Makuasioista ei tietenkään kannata kiistellä, sillä jokainen katsoja näkee saman kuvan eri tavoin.

Olin kerran taidenäyttelyssä ja ihailin klassisia, realistisia maalauksia. Samaa taulua tuli katsomaan nuori nainen, joka sanoi ystävälleen: 'Miksi noin tasaista jälkeä maalattu, olisi tehnyt rohkeampia vetoja!" Tämä näyttelyvieras tekisi varmaankin itse tauluja rohkeilla vedoilla, jos hän maalaisi, tai ehkä hän olikin maalari. Jokainen taiteilija tekee omalla käsialallaan, eikä sitä pidä muuttaa katsojien vaatimuksesta. Taidetta on monenlaista; monta erilaista tyylisuuntaa, näkemystä ja käsialaa. Kaikki tyylit mahtuvat tähän maailmaan, eikä sellaista tyyliä kai olekaan, josta ihan kaikki katsojat pitäisivät. Kuvataiteen käsiala tulee paljolti tekijänsä luonteesta; herkkä jälki herkältä ihmiseltä, vauhdikkaat vedot kiihkeältä ihmiseltä.

Kouluaikoina opettaja hermostui minun piirtämiseeni, sieppasi hiilen minun kädestäni ja veti vihaisia, tummia viivoja minun melkein valmiiseen piirrustukseen, koska häntä ärsytti minun pehmeä käsiala. Hän huusi: 'Näin sitä pitää piirtää!' Jopa kuvataiteen opettajilla voi olla kapea näkemys siitä, että käsialan ja tyylin pitäisi olla vain tietynlaista ollakseen 'taidetta'. En minä siitä säikähtänyt ja piirrän edelleen omalla käsialallani, silloin harvoin kun innostun piirtämään. Jos muuttaisin käsialani jonkun toisen käsialan mukaiseksi, sehän olisi teeskentelyä. Tietysti omaa tyyliä voi kehittää ja niin haluaakin tehdä. 

Samalla tekijällä voi olla eri tekniikoissa vähän erilainen ilmaisutapa; onko sitten kyseessä akvarelli, öljymaalaus, hiilipiirros, kynäpiirros tai jokin muu tekniikka. Joskus katsojat vertaavat esimerkiksi akvarellia kynäpiirrokseen, vaikka ne on tehty eri tekniikoilla. 

Taide on paljolti kiistelty aihe; mikä on taidetta ja mikä ei ole. Kuka omaa niin laajan näkemyksen taiteen monipuolisuudesta, että voi toimia oikeudenmukaisesti ylimpänä tuomarina? Katsojat voivat pitää sellaisesta kuvataiteesta, mistä kriitikot tai muut taiteilijat eivät pidä ja päinvastoin. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, sillä taide tuo iloa ja sisältöä elämään ja taide kuuluu kaikille. 🌷