Kirjantekoa ja vähän sukututkimuksesta

 Tein tämän pienen kirjasen jo viime keväänä ja annoin lahjaksi aikuiselle tyttärelleni kesällä. 

Tässä kuvassa näkyy kirjan kansi.

Jeesus Rakastaa Sinua. Kuva: Pixabay

Kokosin kirjaan Raamatun lauseita ja yhteenvedon evankeliumin sanomasta positiivisessa hengessä.

Onhan meille tietysti jätetty maailmaan suurempikin teos, 1400-sivuinen Raamattu.

Monillakaan ei tule sitä luettua vaikka se kirjahyllyssä olisikin, koska se on niin paksu kirja.

Ajattelin, että tällainen itsetehty kirjanen on pieni avaus sille, mitä Raamattu sisältää.

Kuvat tässä kirjassa ovat netin ilmaiskuvia ja ohjelmistona käytin Solentroa, joka on paras ohjelma tekstin käsittelyyn. Olen painattanut muitakin kirjasia Solentrolla. Itse asiassa minulla on siellä ollut jo vuosien ajan joku projekti aina tekeillä. Ne ovat olleet tekstiä sisältäviä kirjoja, vaikka pelkät kuvakirjatkin olisi tärkeitä tehdä, että saisi parhaimmat kuvat talteen. 

Tällä hetkellä teen sukukirjaa isäni suvusta, aiemmin tein kirjan äitini suvusta. Sukukirjan olen tehnyt lähes valmiiksi jo aikaa sitten ja jokin aika sitten aloitin sen alusta alkaen uudelleen, vähän eri järjestyksessä. Välillä väsyin sen tekemiseen ja jätin sen tauolle ja nyt olen taas sen kimpussa. Päämääränä on painattaa se tulevan vuoden alussa. Sukukirjoissa on sukulaisten nimiä, elinaikoja, kuvia ja pieniä tarinoita 130 sivun verran. Ajattelen, että se on eräänlainen perintö jälkipolville, että he tuntevat sukujuurensa, sitten kun se heitä alkaa myöhemmin kiinnostamaan. Sukukirja käy myös syvemmän sukututkimuksen pohjana, jos sitä haluaa tehdä myöhemmin.

Sukututkimus on mielenkiintoista ja se avartaa näkemyksiä omista juurista. Löysin esimerkiksi sukututkimussivulta 7. polven naispuolisen serkun kuvan ja hämmästyin, että siellä asti on samoja ulkonäön piirteitä kuin isoäidilläni. Olisi todella mielenkiintoista nähdä kaikkien monien polvien esivanhempien ja serkkujen kuvia, mutta sehän ei ole mahdollista.

Löytämäni sukutiedot päättyvät noin 1600-luvulle, sitä kauemmas taaksepäin ei löydy tietoja. Pohjanmaan kirkkoja ja siinä samalla kirkonkirjoja poltettiin venäläisten toimesta, mikä on hyvin todennäköinen syy sille, ettei meidän suvun sukutiedot ulotu sen kauemmas. Olen tehnyt toisenkin suvun tutkimuksen, jossa tietoja löytyi 1000-luvulle viikinkien aikaan saakka, koska sukujuuret olivat lähtöisin Ruotsista ja Saksasta. Se olikin hurjan mielenkiintoista, koska nimetkin olivat ihan erilaisia ja joukossa oli sen ajan tunnettuja henkilöitä, joista löytyi kertomuksia netistä. 

Sukunimistä sen verran, ettei ennen ollut Suomessa varsinaisia sukunimiä. Isän nimi oli lapsen toisena nimenä, esimerkiksi Matti Matinpoika tai Maija Matintytär. Jos ei ollut isää, toisena nimenä oli äidin nimi. Sukunimeksi tuli maatilan tai talon nimi ja se vaihtui kun jälkipolvet rakensivat omat talonsa. Miehet ottivat vaimonsa talon nimen omakseen, silloin kun he pääsivät taloon vävy-isänniksi. Sama sukunimi pysyi monessa polvessa vain siinä tapauksessa, kun joku jälkipolvesta peri vanhempiensa hallinnoiman talon. Aatelissuvut olivat sitten oma lukunsa. Isäni suvusta ei näytä olleen sinne linjoja, mutta äitini suvusta oli avioliittojen kautta. Osan näistä asioista taisin kertoa jo aiemman sukukirjan yhteydessä.

Tiedätkö mitä tarkoittavat sanat lampuoti, torppari, itsellinen, unilukkari, kuudennusmies ja talollinen? Näitä sanoja löytyy sukututkimuksen yhteydessä. 

Yhteenvetona, että vaikka ihminen olisi orpo tai yksinäinen, hänenkin takanaan on vuosisatojen mittainen ketju sukua jossa on virrannut samat geenit ja dna. Mietin joskus, että johtavatko kaikki maailman sukulinjat Aabrahamiin saakka. Luoja lupasi hänelle, että hänen jälkipolviensa luku on yhtä suuri kuin tähdet taivaalla. Tämän Luoja kertoi ihmiselle jo silloin kun maailmassa oli vielä aika vähän asukkaita.

Kirjani sivulta kuva Aatamin luomisesta.
Kuva: Pixabay