Lyijykynäpiirros vuodelta 2009

 

Siivosin yhden tavarakaapin ja sieltä löytyi tämä lyijykynäpiiros, jonka tein vuonna 2009 eräästä kurssikaverista. Käytin valokuvaa mallina. Hän nojasi kuvassa uimarannalla hiekkaan ja siksi olkapää on tuossa asennossa. 

Olen piirtänyt vain noin 10 henkilökuvaa elämäni aikana. Realistinen kasvokuva on mielestäni vaikein, mutta mielenkiintoisin piirrettävä. Tässä kuvassa haastetta oli myös siinä, kun kasvot eivät ole kohtisuorassa, vaan katse tulee alaviistosta ylöspäin. Se muuttaa kasvojen perspektiiviä ja mittasuhteita. 

Kasvojen piirtämisessä ehkä haastavinta on oikean ilmeen aikaansaaminen, joskus millinkin heitto silmien tai suun piirrosviivassa voi muuttaa ilmeen täysin erilaiseksi. Piirrosta ei kuitenkaan voi kumittaa loputtomasti, koska paperi kuluu siinä puhki ja koko työ on silloin hukkaan heitettyä.

Minulla on pehmeä ja herkkä tyyli piirtää, jota en aio tehdä karkeammaksi, vaikka se olisikin ehkä enemmän 'tätä päivää'. Minun mielestä omaa käsialaa pitää kehittää, mutta ei muuttaa toisenlaiseksi, koska piirtämisen käsiala syntyy aivoissa, kuten kirjoituksen käsialakin. Ja toisaalta, en ole hakemassa nimeä piirroksillani, vaan teen niitä joskus harvoin omaksi ilokseni, harrastuksena. 

Uskon, että piirtäminen on aivoille hyväksi kuten muutkin käsintehdyt harrastukset. 

Maailmaan mahtuu monenlaista taidetta ja jokaisella tekijällä on oma tyylinsä, kuten kuuluu ollakin.

Vaikka tämä on realistinen piirros, se ei ole kuitenkaan valokuvamaisen tarkka. Siitä näkee hyvin, että se on piirros, ei valokuva. Valokuvamainen taide on oikeasti niin tarkasti valokuvan kopio, että sitä voi luulla valokuvaksi, ellei katso sitä hyvin läheltä. Esimerkiksi Amerikassa on sen tyylin taitajia, mutta vähemmän ehkä täällä Suomessa. Miksi niitä tehdään, kun on jo olemassa valokuvat? Varmaankin sen takia, että niiden työstäminen tyydyttää tekijöitään, koska he saavat harjoittaa realistista ilmaisua käsin niin pitkälle kuin se on mahdollista. Valokuvat haalistuvat ajassa, tai tietokoneelta ne voivat kadota. Taideteokset - varsinkin öljymaalaukset - säilyvät hyvin tehtyinä ja säilytettyinä satoja vuosia. Mitä kuvia jäisi jälkipolville tästä ajasta, jos realistista taidetta ei tehtäisi? Realismi saisi nousta uuteen arvostukseen juurikin tämän syyn takia.

Vaikka nimitän tätä piirrosta taiteeksi, en koe olevani taiteilija, vaan taiteen harrastaja, jos edes sitäkään, koska teen sitä niin harvoin. Ehkä voisi sanoa, että olen taiteen satunnainen harrastaja.