Bujovihkon aukeama

Bujoilu on uusi harrastus minulle, kuten aiemmin kerroin. Tämän vihkon aukeaman tein materiaaleista, mitä minulla oli kotona ennestään. Taustalla on miniatyyritapettia ja teekuppi ja lusikka on leikattu pahvisesta teepakkauksesta. Perhoset leikkasin kuviopaperista. Numero 3 on glitter tarra. Kirjanmerkin tein puseron olkanauhasta ja kahdesta kukkatarrasta, jotka teippasin vastakkain nauhan päälle.

Nimi on vain kuvassa, mutta se kuvaa sitä, että valkoisille papereille tulee käsinkirjoitettua tekstiä. En koristele jokaista vihkon aukeamaa, sillä vihko ei sitten pysy kiinni, kun sivuista tulee paksuja. Asettelu voisi olla symmetrisempikin, mutta ehkä ensi kerralla. On tämä hauskaa! Vain mielikuvitus on rajana.

Kommentit

  1. Voi kuinka ihailenkaan tuollaisia kauniita, suloisia juttuja. On varmaan tosi mukava käyttää mielikuvitusta ja kaikkea "kaapista löytyvää" noiden sivujen koostamiseen. Hienosti olet päässyt bujoilemisen alkuun.

    VastaaPoista
  2. Miten houkuttelevan ihana! <3 Itse olen jättänyt bujoilusta nyt päiväsivut pois, kun en ole jaksanut/ ehtinyt pahemmin kirjoitella mitään (näpyttelyitä koneella lukuunottamatta), että viikkoaukeamien on pitänyt riittää (ja niitä ei voi liikoja koristella, koska sitten ei mahdu asiat, mitkä ovat tärkeitä). Mutta aina kun näitä upeuksia näkee, tekee mieli niin ottaa taas käyttöön... Itse en edes kovasti siis nykyisin koristele sivuja, mutta silti muistikirja tursuilee, pursuilee. Noin puolivälissä kirjaa, ja voi olla, ettei vihon selkämys kestä. Mutta jos nyt koossa silti pysyisi (toivon). Joulukuu tulee omaan joulubujoonsa, niin tätä nykyistä jatkuu pitkälle ensi vuoteen vielä.

    Lisää vain - ja muista tosiaan ottaa kuvia muittenkin ihailtavaksi! <3

    VastaaPoista
  3. It looks very nice. I especially love the bookmark. That was very creative.

    VastaaPoista
  4. Kierrätys kunniaan - hih, olkanauhat päätyvät minullakin kortteihin tai valokuva-albumeihin...
    Ilmankos ei mekot meinaa hengareissaan kestää... Ihana harrastus, silputa-liimata-sommitella!
    Hienoa kun olet löytänyt bujoilun - mukava muistoja tallennella!
    Minä olen aina ollut surkea kalenteroija (tienikalenteriin kyllä sain aikoinaan mahtumaan vaikka ja mitä, hih!!) Silppuan kaikenlaista muuta, esim. vanhoihin kirjoihin olen tehnyt albumeita, reissuista, covidista
    ja tietty lapsenlapsista (heille lahjaksi)
    https://repolainenreissaa.blogspot.com/2021/03/sisko-ja-sen-veljet.html
    https://repolainenreissaa.blogspot.com/2022/01/seikkailumme-santorinilla-osa-1.html
    https://repolainenreissaa.blogspot.com/2020/05/korona-kevat-2020.html
    https://repolainenreissaa.blogspot.com/2020/06/mielen-maisemissa.html
    Anteeksi kun innoissani jäin kaivelemaan vanhoja tekeleitäni, niin niitä klikkailin sullekin
    - ei tartte mennä kurkkimaan, innostuin vain. 2022 innostuin ihan tosissani tekemään kortteja, kun tajusin, että niillä voi saada hyvää aikaan muillekin kuin itselle mieluisaa tekemistä.
    Iloa bujoiluun - seuraan innolla millaista syntyy! Saa itsekin ideoita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta! Saa laittaa linkkejä niihin blogeihin, joita muutenkin seuraan.
      Teinikalenteri ! Se oli ihan pakollinen siihen aikaan. Tulipa nostalginen muisto siitä.
      Minullakin on korttipohjia, ehkä jonkun kortin voisi joskus kokeilla tehdä.

      Poista
  5. Fabulous job on this, love all the elements you brought together and such pretty bright colors!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos paljon kommenteista!

KURKKAA NUKKEKOTIBLOGIINI - klikkaa kuvaa

KURKKAA NUKKEKOTIBLOGIINI - klikkaa kuvaa
Uusinta uutta 11.9.26: Koivulan kylpyhuone

Oma mietelause v. 2000

"Kiitollisuus on avain onneen". Kiitollisuus on mielentila, joka kannattelee jokaista päivää, olosuhteista riippumatta. Se ei ole kehityksen este, tai silmien ummistamista realiteeteilta. Se ei riipu menestyksestä tai onnekkaista sattumuksista. Vaikka rakkaus on suurin voima, sekään ei menesty ilman kiitollisuutta.

Oma mietelause v. 2007

"Valo on totta, varjo häilyvää." Positiivisuus on rohkeutta nähdä valoa ja toivoa vaikeissakin tilanteissa. Elämän vastoinkäymiset tulevat ja menevät, mutta jos mieli on valoisa, ne voi voittaa ja jättää taakseen. Niin kuin aurinko on taivaalla aina ja varjot syntyvät vain siitä, että jokin este tulee auringon eteen. Varjot liikkuvat, häilyvät ja häipyvät, mutta aurinko pysyy. Niin pysyy myös Luojan rakkaus ihmisiin, vaikka joskus varjot sumentavat näkymiä.