Hakasalmenkatu nykyisin - vertaa vanhaan postikorttiin

 

Keskuskatu joka oli ennen Hakasalmenkatu
Kuva: https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/0/03/Helsinki_Central_Station_from_Aleksanterinkatu_%2852891093465%29.jpg?_=20230513100043

Näytin edellisessä postissa kuvia vanhoista postikorteista ja etsin Helsingin kortin osoitetta Hakasalmenkatu netistä. Yllätyin kun Wikipediassa oli sama kortti ja kertomus, että katu näyttää nykyisin tältä, kuten ylemmässä kuvassa. Alla on vanha korttimme 1900-luvun alusta. 

Hakasalmenkatu, Helsinki, postikortti 1900-luvun alusta.

Poikkikatu on Aleksanterinkatu ja nykyinen nimi Hakasalmenkadulle on Keskuskatu, joka päättyy Kaivokadulle vastapäätä päärautatieasemaa. Wikipediasta voi lukea sen historian, linkki alla.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Keskuskatu_(Helsinki)

Vanhat kivitalot ovat yleensä aikaa kestäviä. Ei niitä pitäisi purkaa, vaan säilyttää ja kunnostaa. Rautatieasema olisi sopinut näiden vanhojen talojen rinnalle paremmin kuin modernien talojen viereen. Mielestäni liikenteen sujuvuuden ei pitäisi mennä kulttuurihistorian edelle. Liiketiloja voi rakentaa vanhoihin taloihinkin, jossa ne ovat yleensä tunnelmallisempia.

Kommentit

  1. Olen ihan samaa mieltä kanssasi. Jopa tunnetut professorit ovat sanoneet samaa.

    VastaaPoista
  2. Niin ne vaan vanhat, KAUNIIT, ja ajatuksella rakennetut rakennukset vaan ajan kanssa vähenevät ja vähenevät, kun tarvitaan lisää korkeutta, mitä vanhoihin perustuksiin ei enää saa lisätä. :( Taitaa olla tämä ongelma joka kaupungissa. Keskustaan pitää saada kaikki, ja reunamat jätetään ilman. Sama se maaseudullakin, kun ympäristöministeriö kieltää mm. kauppojen perustamisen nykyään muualle kuin keskusta-alueelle. Mikä on mielestäni käsittämätöntä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen kaikki tehtiin kestämään aikaa. Nykyisin ei edes osata tehdä sellaista.
      Maapallo kuormittuu kertakäyttökulttuurista, kun rakennusten, tavaroiden ja vaatteiden elinikä on lyhyt. Ennen vietiin kengät suutariin, eikä ostettu heti uusia. Onneksi sentään suutareita vielä on.

      Poista
    2. Lisään vielä, että mitähän entisajan arkkitehdit olisivat ajatelleet, jos olisivat tienneet, että heidän suunnittelemat kestävät talot puretaan ja rakennetaan tilalle lasiparvekkeellisia taloja, joista ihmiset putoavat, kun kaiteet eivät kestä. Onneksi eivät tienneet.

      Poista
  3. Jäin vertailemaan noita kahta kuvaa pidemmäksi aikaa. En ehkä olisi halunnut elää 1900-luvun alkua kun moni asia oli niin työlästä ja hankalaa mutta toisaalta juuri se yksinkertainen elämä on sitä mitä tämän päivän ihmiset haikailee.
    Se mitä silloin tehtiin tehtiin hyvin ja huolella ja kestämään aikaa. Toista se on nyt eikä enää mitään korjata. Tänään vein roskiin muutaman vuoden vanhan kahvinkeittimen kun siitä irtosi sellainen osa jota ei voi eikä edes kannata uusia. Kertakäyttökulutusta ; vasten omaa tahtoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1900-luvulla eläneet eivät tienneet helpommasta elämästä.
      Työläisillä oli rankempaa kuin koulutetuilla, ainakin fyysisesti.
      Paljon sitä voi vertailla elämäntyyliä, mutta ei ollut ilmastokriisiä silloin.
      Se siinä onkin ristiriitaista, kun nykyisin on kaikki tieto, miten pitäisi säästää luontoa, ja silti tuotetaan massamäärin kertakäyttötavaraa.
      Ennen ei tiedetty siitä mitään ja silti tehtiin kaikki kestävästi.

      Poista
  4. I agree with you.
    What a shame they couldn't find a way to preserve at least some of it.
    The postcard depicts such a more peaceful life.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks for the comment. Perhaps the building in the left corner is old, but an entire block could have been kept intact.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos paljon kommenteista! Luen kaikki viestit, mutta en julkaise sellaisia, missä arvostellaan jotain toista blogia, henkilöä tai kulttuuria.

KURKKAA NUKKEKOTIBLOGIINI - klikkaa kuvaa

KURKKAA NUKKEKOTIBLOGIINI - klikkaa kuvaa
Uusinta uutta 11.9.26: Koivulan kylpyhuone

Oma mietelause v. 2000

"Kiitollisuus on avain onneen". Kiitollisuus on mielentila, joka kannattelee jokaista päivää, olosuhteista riippumatta. Se ei ole kehityksen este, tai silmien ummistamista realiteeteilta. Se ei riipu menestyksestä tai onnekkaista sattumuksista. Vaikka rakkaus on suurin voima, sekään ei menesty ilman kiitollisuutta.

Oma mietelause v. 2007

"Valo on totta, varjo häilyvää." Positiivisuus on rohkeutta nähdä valoa ja toivoa vaikeissakin tilanteissa. Elämän vastoinkäymiset tulevat ja menevät, mutta jos mieli on valoisa, ne voi voittaa ja jättää taakseen. Niin kuin aurinko on taivaalla aina ja varjot syntyvät vain siitä, että jokin este tulee auringon eteen. Varjot liikkuvat, häilyvät ja häipyvät, mutta aurinko pysyy. Niin pysyy myös Luojan rakkaus ihmisiin, vaikka joskus varjot sumentavat näkymiä.