Tammerkoski ja säilytyslaatikot
Kävin keskustassa asioilla ja nappasin muutaman kuvan kansallismaisemasta Tammerkoskesta ja Hämeenkadusta. Olen postannut ennenkin kuvia samasta paikasta, mutta tältä siellä näytti tänään, kun ei ole vielä lehtiä puissa. Tuuli oli viileä, joten tallustin siitä sitten aika pian lämpimään Nysseen.
![]() |
| Tammerkoski 9. huhtikuuta 2026, Tampere |
Hämeensillalta näkymää toiseen suuntaan.
![]() |
| Hämeenkatua. Isojen ikkunoiden takana vasemmalla on kahvila. |
En ole vielä tottunut noihin pylväisiin, mitkä tulivat ratikan myötä, mutta kai niihin ajan kanssa tottuu. Mutta noin muuten, näkyykö roskia kadulla? Eipä näy. Aamulehden kommenttipalstoilla jatkuvasti moititaan Tampereen keskustaa, on 'liikaa ihmisiä, liikaa roskaa, ratikkaa ei saisi olla', jne. Onhan se vilkas keskusta tietysti, kun asukkaita oli Tampereella 263.337 viime vuonna. Joskus keskustan vilkkaus jopa virkistää minua, kun asun suhteellisen hiljaisella laitakaupungilla. Näin eläkeläisenä sitä aivan kuin 'herää' kun välillä näkee paljon kaiken ikäisiä ihmisiä.
Houkuttelin edesmenneen äitini muuttamaan maalta Tampereelle noin 15 vuotta sitten ja hän oli aluksi kauhuissaan Tampereen liikenteestä, kun siellä, missä hän asui, tuli ehkä kerran tunnissa yksi auto vastaan. Mutta lopulta hän tottui kaikkeen täällä ja tykkäsi kovasti asua Tampereella. Sanoi, että Tampere on paras paikka missä hän on koskaan asunut. Hän kehui mm. Tampereen eläkeläisille järjestettyä autokuljetusta, joka vie matkustajat ovelta ovelle, esimerkiksi kauppaan.
Minä matkustin siis tänään Nyssellä keskustasta ja jäin pois tämän kaupan pysäkillä. Äitini ihmetteli, miksi tuo teksti on ruotsiksi kaupan seinässä. No sehän on ruotsalainen kauppa ja onhan se toinen kotimainen kielemme. Siitä tulikin mieleen, että bussissa yläkoululaiset luettelivat kokeitaan, joita kuulosti olevan nyt paljon. Eniten he jännittivät ruotsin kielen kokeita. Minäkään en tykännyt ruotsin kielestä koulussa, mutta nyt se kuulostaa kivalta kieleltä, eikä niin vaikealta kuin silloin.
Kaupan vieressä on lasten leikkikenttä.
Kävin vain pikaisesti ostoksilla ja ostin nämä säilytyslaatikot, jotka myytiin nippuna. Erikoista niissä on se, että niiden pohjissa on vetoketjut. Kai sen vuoksi, että ne voitiin pyydä taitettuina. Käytän yhden laatikon lahjapakkauksena, lahjan saaja saa siis myös säilytyslaatikon siinä samalla. Muihin laatikoihin laitan omia pikkutavaroita. Näissä ei ole kansia, pitää keksiä lahjapaperista joku sellainen.
Ostin myös ruusun tuoksuisen tuoksukynttilän. En ole vielä luopunut kynttilöistä, enkä parvekkeen kausivaloistakaan. Mutta en ole ainoa. Nyt katson espanjalaisen La Promesan. 😊









Kommentit
Lähetä kommentti