Minulla on tuntematon kaksoisolento
Minulla on kaksoisolento täällä Tampereella, mutta en ole itse häntä tietääkseni nähnyt. Kuvan alla kerron muutamia tapauksia, josta sen tiedän.
1. Se alkoi ilmetä heti, kun olimme muuttaneet Tampereelle. Ajoin keväällä kerran pyörällä, kun vastaan tuli auto, jossa oli useampi lapsi kyydissä. Auton ikkuna oli auki. Yksi lapsista hihkaisi: 'Tuolla on tuo!' ja kaikki alakouluikäiset lapset autossa heiluttivat käsiään iloisesti minulle. En tuntenut heistä yhtäkään.
2. Menin erääseen osto- ja myyntiliikkeeseen katsomaan käytettyjä huonekaluja. Olin liikkeessä ensimmäistä kertaa ja kysyin miesmyyjältä, voisinko varata yhden kirjahyllyn, tulisin seuraavana päivänä sen hakemaan.
Myyjä sanoi minulle: "Et sinä kuitenkaan tule sitä hakemaan".
Hiljenin hölmistyneenä ja vain tuijotin, miksi hän sanoi niin.
Myyjä vastasi siihen vähän ärtyneenä: "No olet sinä ennenkin täällä käynyt".
Vastasin myyjälle: "Olen muuttanut Tampereelle kaksi viikkoa sitten".
Nyt oli myyjän vuoro hiljentyä hölmistyneenä. Naismyyjä vähän kauempana näytti yhtä nololta ja hämmästyneeltä. Poistuin liikkeestä enkä ole toista kertaa siellä käynyt, mutta ei se myyjien syy ole, voihan sitä kuka vaan erehtyä ihmisestä.
3. Kävin eräässä toisessa kierrätyskeskuksessa ja ostin silitysraudan. Vanhempi miesmyyjä kassalla sanoi merkitsevin katsein: "Sillähän voi silittää vaikka tanssimekkoja". En ole käynyt Tampereen tanssipaikoissa kertaakaan sitä ennen, enkä sen jälkeenkään.
4. Asuin alkuvuosina eri asuinalueella kuin nyt. Kävelin kerran työpäivän jälkeen väsyneenä kauppakassin kanssa kotia kohti, se oli keväistä iltapäivää. Jalkakäytävällä seisoi iso mies, joka tuijotti minua herkeämättä kun kävelin vastaan. Hän näytti olevan selvin päin ja vaatteet olivat siistit. Kun tulin kohdalle puolen metrin päähän aikeissa ohittaa hänet, hän sanoi minulle: "Saanko nyt mennä kaljalle?"
Jos olisin ollut virkumpi, olisin pysähtynyt kysymään, että keneksi hän minua luulee, mutta olin lopen väsynyt ja jatkoin vaan matkaa kotiin. Tunsin selässäni ihmettelevän katseen. En ollut koskaan ennen nähnyt tuota henkilöä, mutta arvelen, että hän oli kaksoisolentoni puoliso, joka ei erottanut minua vaimostaan edes puolen metrin päästä. Tuskin minulla oli samanlaiset vaatteetkaan kuin hänen vaimollaan.
5. Vanhempi herrasmies hienoissa vaatteissa tervehti minua kadulla arvokkaasti: "Hyvää päivää". En ollut häntäkään koskaan ennen nähnyt.
6. Kolme alakoululaista tyttöä tuijottivat minua väentungoksessa. Sitten he kääntyivät poispäin ja yksi heistä sanoi toisille: "Eipä ole tuntevinaan". En tyttöjä tuntenutkaan.
7. Kaksi vähän isompaa tyttöä tuijottivat minua pitkään ulkona ja kun olin mennyt heidän ohi, toinen sanoi toiselle: "Ei se ole se, se on joku muu".
8. Astuessani bussiin eräänä keväänä, mieskuski alkoi tuttavallisesti juttelemaan minulle: "Nyt on lapsilla hyvä ulkoilusää". Mutisin jotain vastaukseksi ja menin istumaan penkkiin. Kuski kurkisteli minua ihmeissään pitkin matkaa taustapeilistä. En ilmeisesti vastannut hänen odottamallaan tavalla, koska en ole se henkilö, joksi hän minua luuli.
9. Joukko teini-ikäisiä tyttöjä ja poikia tervehti minua iloisesti kadulla. Enkä taaskaan heitä tuntenut.
Tapauksia saattoi olla enemmänkin, mutta nyt en muista kaikkia. Sen jälkeen kun muutin Vuorekseen, vastaavia erehdyksiä ei ole tapahtunut. Kerran eri paikkakunnalla erehdyin itse luulemaan erästä naista entiseksi työkaverikseni ja kun kysyin siitä, hän vastasi lyhyesti: "En ole."
Kuva: Pixabay
Onko sinulla kaksoisolentoa tai oletko itse joskus erehtynyt henkilöstä?


En tiedä onko kaksoisolentoa vai mistä johtuu että täällä monet hymyilevät ja nyökkäävät kylällä tai kaupoissa kuin vanhalle tutulle ja kuitenkaan itse en tunnista.
VastaaPoistaMutta toisaalta - mukavaahan se on että hymyillään.
Tämä nyt ei ollut ollenkaan tuon sinun tapauksesi laatuista mutta monesti vain ihmettelen.
Toki hymyilen ja nyökkään ystävällisesti takaisin .
Mummu Pälkäneeltä
Pienemmillä paikkakunnilla ihmiset taitavat tunnistaa ulkonäöltä aika monia asukkaita. Ja jos tervehtii takaisin, niin useammin sitten tervehditään :)
PoistaMinua on aina luultu pikkusiskokseni. Meillä on ikäeroa 10 pv vailla vuosi. Juksattiin ennen, että ollaan koksoset ja meni täydestä.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua sinulle
Hauska juttu, kiitos samoin!
PoistaTuosta lasten kommenteista voisi luulla että kaksoisolento olisi tai on ollut opettaja. Isällä on kyllä kaksoisolento. Myös samalla paikkakunnalla.
VastaaPoistaSamaa olen ajatellut, että joku koulussa työskentelevä, koska niin moni tuntee hänet.
PoistaJännä juttu, että niin monella on kaksoisolento.
Minullakin on kaksoisolento ja välillä kuulen jonkun kysyvän olenko ollut jossain, missä en ole ollut, vaikka joku muka näki. Mietin tuossa sinun tapauksessasi (ei se ole se, se on joku muu), että mahtavatko luulla sinua joksikuksi julkisuuden henkilöksi.
VastaaPoistaOpettaja tai koulun muu henkilökunta on laajasti tunnettua, ehkä sieltä löytyy selitys. En tiedä olevani kenenkään julkkiksen näköinen. Kai meitä saman näköisiä sitten on useita, kuten sinunkin näköisiä.
PoistaTuosta tuli minulle heti mieleen vuosien takainen juttu kun olin Espoon Ikeassa ja nousin siellä rappusia ylös ja vastaan tuli alaspäin nainen joka alkoi jo kaukaa päivitellä, että voi ihme sentään , että "te olette nyt täällä ja hän teidät tapasi...ei ne kyllä kylillä tätä varmaan usko" . En yhtään tiedä keneksi minua luuli...Tarja Haloseksi varmaan :-))). Mutta hyvää oli se että asia ei hänelle paljastunut vaan hän sai riemuita asiasta.
VastaaPoistaHauska juttu, monilla on kaksoisolentoja näköjään ympäri Suomea.
Poista