Kerrostaloelämää Vuoreksessa
Olen asunut samassa Vuoreksen kerrostalossa yli 10 vuotta. Tässä rapussa asuu kaikenikäisiä asukkaita, itse olen vanhin ja ainoa alkuperäinen asukas.
Naapurit ovat vaihtuneet useampaan kertaan samassa rapussa, sen kyllä huomaan, vaikka en olekaan kyttääjämummo. Koko asumisen aikana kukaan poismuuttaja ei ole pitänyt pienintäkään meteliä rapussa, vaikka tavaroita on kannettu pois. En ole kertaakaan huomannut muuttoautoa, en muuttolaatikoita, en muuttomiehiä enkä -naisia. Jostain syystä tästä rapusta on muutettu pois ihan kuin sukkasillaan hiipien. Miten asukkaat onnistuvat siinä? Mietin vaan, että osaisinkohan itse niin hiljaista ja näkymätöntä muuttoa tehdä. Sisäänmuuttajien ääniä olen kuullut rapusta vain pari kertaa koko aikana, nekin olivat keskustelun ääniä.
Äänekästä riitelyä naapurista on kuulunut tosi harvoin, sanoisin, että noin neljä-viisi kertaa näiden vuosien aikana, nekin kerrat jakaantuvat vain kahteen talouteen. Musiikillista yöbiletystä on kuulunut vain yhden kerran, asumisen alkuvuosina. Silloin kuului toisen naapurin luudan varren hakkaaminen seinään, kuten Suomessa tehdään, kun naapuri metelöi. Suomessa harvoin mennään soittamaan naapurin ovikelloa metelin sattuessa, mutta yleensä se häiritsevä melu tapahtuukin yöllä. On kai luonnollista, ettei kukaan halua tukka pörrössä silmäpusseineen ja pyjama päällä mennä naapurin ovelle. Helpompaa on hakata seinää niin, että kaikki muutkin asukkaat rapussa heräävät kuulemaan, että kommentti metelöivälle naapurille on annettu.
Yksi naapuri oli yöllinen askartelija, jonka asunnossa asui paljon kaikenlaisia eläimiä. Oli oikein mukava ihminen, mutta askartelun äänet kuuluivat seinän läpi yön pikkutunneille asti, joka yö useiden kuukausien ajan. Sunnuntaiaamuna hän päätti alkaa poraamaan seinää klo 8, kun oli ensin rakennellut asunnossa jotain klo 4 asti yöllä. Hänen isot koirat haukkuivat hänen ollessaan poissa kotoa ja ne juoksivat asunnossa törmäillen seiniin. Ilmeisesti ne leikkivät keskenään, luulisin. Se oli raskasta aikaa näin mummoihmiselle. Lopulta sanoin hänelle ystävällisesti, että äänet kuuluvat ja hän muutti sittemmin pois. Hän ei suuttunut minulle yhtään, mistä nostan hänelle hattua.
Kuten usein sanotaan, kerrostalon naapureita ei tunne eikä näe. Tässä talossa moikataan naapureita, mutta toisten luona ei kyläillä. Asukastapahtumissa voi tavata osan naapureista, mutta läheskään kaikki asukkaat eivät osallistu niihin tapahtumiin. Keskustelun taso ei mene siellä henkilökohtaisuuksiin, eikä tarvitsekaan mennä. Yleensä siellä vitsaillaan tai puhutaan yleisistä asioista. En käy kaikissa tapahtumissa, mutta pihasiivoustalkoissa olen ollut mukana. En tunne edes ulkonäöltä kaikkien rappujen asukkaita, mutta alkuperäiset asukkaat tunnistan, joita asuu enää vain vähän täällä. Heitäkin näkee harvoin, ja silloin huomaan keski-ikäisten vanhentuneen ja pikkulasten kasvaneen pitkänhuiskeiksi teineiksi. Minäkin olen ikääntynyt siinä samalla tietysti.
Joissakin kerrostaloissa, jossain päin Tamperetta, on rappujen seinissä heippalappuja naapureilta. Ne sisältävät yleensä toiveita tai moitteita naapureille. Ne jotka valittavat ne välittävät asumisrauhasta, siisteydestä ja järjestyssäännöistä. Meidän talossa heippalappuja rapussa ei yleensä käytetä, eikä se ole toivottavaakaan.
Asumme siistissä rapussa. Siivooja sanoi kerran, että on helppoa pitää rappu siistinä kun asukkaat ovat siistejä. Koirien haukuntaa ei talossa nykyisin kuulu, vaikka joitakin koiria rapussa asuukin. Koirien jätöksiä ei näy pihalla. Pihatyöt tehdään kohtuullisen hyvin, joskus talven liukkaudesta on joutunut laittamaan viestiä huoltoon. Pihan istutuksista huolehditaan kesäisin, mutta toivoisin sen tapahtuvan useammin, en ole siitä valittanut kuitenkaan.
Uutisissa on mainittu, että Tampereellakin on rottia. HRRR.. Täällä Vuoreksessa on jätteiden maanalainen putkikeräys ja ehkä sen vuoksi niitä ei ole ollut täällä haitaksi asti, koska ei ole roskalaatikoita ja niiden hajuja. Kerran näin puistossa ison rotan, jota varikset hätyyttelivät ja se puolusti itseään hyökkäilemällä niitä vastaan. Toisella kertaa lumihangessa oli siimahännän ja pikkujalkojen jälki jätekatoksessa, mutta eihän se sieltä mitään syötävää varmaankaan löytänyt.
Asunnon miinukset: Olen herkkäuninen ja herään oven kolahdukseen yöllä, kun joku naapuri tulee kotiin. Toisinaan se uuvuttaa liikaa ja tekee huonon olon, jos on heräillyt useamman kerran yöllä kolahduksiin. Parveke on pätsi kesäisin, lähinnä vain pelakuut selviävät siellä 40 asteen helteestä. Verhokiskot ovat liian korkealla minun pituuteen nähden, joka kerta pelottaa ripustaa verhoja. Asunto kuumenee lähes saunaksi jos ulkona on helle, ei ole ilmalämpöpumppua.
Asunnon plussat: Korkeat huoneet ovat valoisat, ikkunoista näkyy puita. Kylpyhuoneessa on lattialämmitys. Parvekkeella on lasitus. Asunnon pohja on avara. Kaappeja on useita. Kotiovelta pääsee lenkille useaan eri suuntaan, myös luontoon. Pikkukaupat ovat kävelyetäisyydellä. Bussipysäkki on lähellä, josta bussi kulkee keskustaan, Koivistonkylän Prismaan ja toiseen suuntaan Hervannan monipuolisiin palveluihin ja uimarannalle. Vuoreksen asuinalue on pikkukaupunkimainen ja yleinen tunnelma on rauhallinen, mutta ei unelias. Alueella on paljon nuoria perheitä, mikä virkistää ilmapiiriä.
Kävin kerran Tori-kauppojen tiimoilta Tampereen Kaukajärvellä eräässä korkeassa kerrostalossa. Olin melkein järkyttynyt rappukäytävän tunnelmasta. Likainen lattia, rokki raikui täysillä jostain asunnosta, rapun seinissä oli tahroja, ulko-oven lasi oli samea liasta. Jos kaikki kerrostalot samaistetaan tuollaisiin taloihin, ei ihme, että joillakin on negatiivisia ennakkoluuloja kerrostaloasumista kohtaan.
Olen asunut myös rivi- ja omakotitaloissa elämäni aikana. Asumiskokemuksesta puuttuu vain maaseudulla asuminen, kaukana muista taloista. Nuorempana haaveilin maalla asumisesta, mutta tässä iässä on helpompaa kun palvelut ovat lähellä.
En asu kuvan talossa. Talo on yksi Vuoreksen kerrostaloista, jonka taideteos on Laura Lehtisen vuonna 2020 valmistunut nimetön teos osoitteessa Takamaanrinne 16, Vuoreksen Rimmin alueella. Parvekkeilla ja julkisivussa on kasvien lehtien kuvioita. Kuva on otettu viime syksynä.
Kommentit
Lähetä kommentti