Vuodet vaihtuvat - toivo pysyy

Vuoden vaihtuminen on joillekin toiveikas, joillekin vain päivämäärän muuttuminen. Toivo ei koskaan ole huono asia, joskus on hyvä toivoa sellaistakin, mikä ei näytä juuri nyt todennäköiseltä. Joskus elämä yllättää hyvällä tavalla, se voi olla vaikka uusi ystävä, uusi työpaikka, uusi koti, tai tervehtyminen, tai mitä tahansa positiivista. Joillekin suomalaisille tulee ensi vuonna lottovoitto.

Ensi vuodesta toivotaan kai eniten rauhaa maailmaan. Vaikka sekin näyttää nyt kaukaiselta tavoitteelta, sitä pitää toivoa ja rukoilla sinnikkäästi. Suomen talouden kohentumista moni toivoo ja uusia työpaikkoja. Sekään ei ole mahdoton toive, sillä yllättäen voi astua esiin uusia suuryrittäjiä, kauppakumppaneita ja innovaatioita minä päivänä tahansa. Yhtenä esimerkkinä jo sovitut jäänmurtajakaupat USA:n kanssa. Aina pitää olla toivoa kun tulevaisuuteen päin katsoo. Vain toivon kautta voi tilanteet uudistua ja kehittyä. Toivo on rohkeutta ja sisukkuutta ja sitähän meissä suomalaisissa on jo veren perintönä. Ei hukata sitä.

Nämä postikortit ovat jälleen pappani perintöä. Kuten näkyy, vasemman puoleinen kortti on päivätty 9. tammikuuta 1902 ja siinä toivotetaan hyvää uutta vuotta Oulusta.
Oikean puoleisen postikortin lippu on aika samanlainen kuin nykyisin. Se on lähetetty 27. tammikuuta myös Oulusta, lähettäjinä samat henkilöt kuin toisessa kortissa. Vuosiluku on epäselvä, se voi olla ehkä 1901 tai 1911 ? Wikipedian mukaan Suomen eduskunta hyväksyi siniristilipun Suomen valtiolipuksi 28. toukokuuta 1918. Voi tietysti olla mahdollista, että kortin vuosiluku onkin 1919, vaikka viimeinen numero näyttääkin ykköseltä.

Jos on joku asiaa tunteva paikalla, voisi ehkä kertoa näistä lipuista? En löytänyt googlaamalla tietoa vasemman puoleisesta lipusta.

Suomi on kaunis ja hyvä maa meille suomalaisille, vaikka parannettavaa aina löytyykin.

Toivorikasta ja onnellista uutta vuotta 2026 kaikille!