Punaiset ostokset - varsinkin päiväkirja

Käyn Hervannan Duossa muutaman kerran vuodessa pienillä ostoksilla ja joskus apteekissa. Duon kauppakeskuksessa on useita kauppoja ja yleensä paljon asiakkaita, niin kuin tänäänkin. En ole himoshoppaaja, vaan yritän selviytyä ostoksista mahdollisimman vähällä ajankäytöllä. Sen vuoksi teen etukäteen ostoslistan, poimin kaupoista listan tuotteet, maksan, ja lähden kotiin. 

Tänään ostin tuotteita, jotka sattumoisin ovat kaikki enemmän tai vähemmän punaisia. Ostin kerän neulelankaa virkkaustyöhöni, ruusun tuoksuisen palasaippuan, punaisen päiväkirjan ja punavihreitä kotimaisia omenoita. Kotimaisia omppuja ei ole näkynyt lähikaupoissa pitkään aikaan, joten oli ilo vielä saada ostaa niitä. 

Ostokset Duosta

Päiväkirja on minun muistin apuri. Kun luen vanhoja päiväkirjan kirjoituksia, muistan ne tapahtumat kuin eilisen, mutta en muistaisi, jos pitäisi ulkoa muistaa, esimerkiksi mitä tapahtui 7.10. vuosi sitten. Tänä vuonna kirjoitan 3 vuoden päiväkirjaa, jossa jokaiselle sivulle kirjoitetaan kolmen vuoden tapahtumat allekkain. Se on kätevä tapa verrata esimerkiksi säätä ja sitä, tapahtuuko saman tyylisiä asioita samoihin aikoihin vuosittain. Joskus yllättyy jostain asiasta; 'onko siitä jo vuosi aikaa, kun tuon tein!' 

Ensi vuodelle 2026 ostin tuon yhden vuoden päiväkirjan, koska siihen mahtuu päivää kohti enemmän asiaa. On tarkoitus myös tarkkailla omaa ajankäyttöä, koska sivuilla on kellonajatkin merkitty klo 8.00-19.00 välille. Ehkä tämä huvittaa työssäkäyviä; miksi eläkeläinen haluaa kellottaa päivänsä, kun on vapaa-aikaa aamusta iltaan? Olen huomannut, että eläkkeellä päivät 'suhahtavat' nopeasti ohi, eikä aina ehdi tekemään sitä, mitä aikoi tehdä. Ikääntyessä tulee hitaammaksi, ehkä se johtuu siitä, että tunnit kuluvat niin nopeasti. En aio orjallista aikataulua noudattaa, mutta haluan tarkkailla 'turhaa' ajankäyttöä, että jäisi enemmän aikaa mukavemmille asioille. Turhaa ajankäyttöä on mielestäni liiallinen netissä tai tv:n äärellä istuminen, tms. Aika sitten näyttää, miten päiväkirjamerkinnät auttavat ajankäytön hallinnassa.

Päiväkirjaa voi kirjoittaa monella tavalla. Jotkut kirjoittavat tunteitaan, ihmissuhteitaan, ideoitaan tai unelmiaan päiväkirjaan. Se varmaan auttaa selkeyttämään omia ajatuksia, kun ne kirjoittaa paperille. Minä olen ollut niin maanläheinen päiväkirjan kirjoittaja aina lapsuudesta lähtien, että kirjoitan muistiin lähinnä päivän päätapahtumat. Lapsena kirjoitin päiväkirjaan muistiin, millaisia minun vanhempani tai ystäväni olivat lapsen silmin.

Yksi 'lapsellinen' piirre minun päiväkirjan kirjoittamisessa on vieläkin; tapaan liimailla kukkatarroja joillekin sivuille. Yleensä käytän ruusujen 🌹 kuvia, joskus kissojen 🐱 ja lintujen kuvia. 🐦

Kynä on hyvin tärkeä minulle päiväkirjan kirjoittamisessa. Sen täytyy olla ohutkärkinen kuitukynä, vahvuus noin 0,3. En pidä ollenkaan paksulla tussilla tai kuulakärkikynällä kirjoittamisesta, lyijykynästä puhumattakaan. Sopivia kyniä ei löydy kuin kirjakaupoista, jostain syystä marketit eivät myy niitä.

Yleensä pidän kellertävästä ja pehmeästä vihkopaperista enemmän kuin vitivalkoisesta ja kovasta paperista. Tässä päiväkirjassa hyväksyn tällä kertaa valkoisen paperin, koska kirja on muuten hyvä. Kansi on pehmeä ja miellyttävän tuntuinen, mutta olisi kiva, jos siinä olisi kukkakuvio. Päiväkirjoissa ei ole yleensä kovin paljon valinnanvaraa. Käytän keltaista päiväkirjaa tällä hetkellä ja se näyttää olevan ainoa malli kotimaisissa kirjakaupoissa kolmen vuoden päiväkirjoissa. Viiden vuoden päiväkirjoissa on mielestäni liian vähän kirjoitustilaa päivää kohti, mutta niitä löytyy sitten useampia malleja. Se on tietysti makuasia, mistä itsekukin tykkää. Kiireiselle varmaan riittää muutama kirjoitusrivi.

En ole kaikissa asioissa niin vaativa kuin päiväkirjoissa ja kynissä 😅. Kirjoitatko sinä päiväkirjaa?

Päiväkirjan sisäsivut.