Sukumme merimiehet noin 100 vuotta sitten

Tämä postaus kertoo sukumme merimiehistä 1900-luvun alussa. Suvussamme oli neljä veljestä, jotka pestautuivat merimiehiksi ja yksi heistä nousi merikapteeniksi. En mainitse henkilöiden nimiä, vaikka he elivät kauan sitten. 

Merikapteenilta jäi papalleni ja sen jälkeen minulle sinettileimasin, jonka sisällä on musteleimasin, kun kahvaa vetää tietystä kohtaa taaksepäin. Täytyy taas antaa tunnustus entisajan työlle, sillä leimasin on täysin toimiva, vaikka pinta on kulunut. Mekanismi on jopa jämäkkä, ihan kuin uudessa. Leimasin näkyy kuvassa.

Musteleimasimessa lukee 'Sjökapten' ja hänen nimensä. Sinettileimasimessa on nimikirjaimet ja koristeellinen ovaalinmuotoinen reunus. Olen tehnyt sinettileimoja tällä leimasimella, varsinkin nuorempana. Sinettilakkaa sulatetaan kynttilänliekin yläpuolella varovasti sen verran, että se sulaa vähän lakkapuikon päästä ja painetaan sulaa lakkaa kirjekuoreen ja heti perään leimasimella painetaan siihen leima, annetaan jäähtyä. (Se ei ole lasten puuhaa, sillä lakka voi syttyä palamaan!) Näinhän tehdään vielä joululahjapakettien päälle punaisia sinettejä. 

Tuohon historialliseen aikaan sinettileima oli todistus, että kirje varmasti tuli tietyltä henkilöltä, jolle leima kuului. Jos sinetti oli ehjänä kiinni kirjekuoressa, se oli tae vastaanottajalle, että kirje oli lukematon.

Meillä on myös kapteenin nimellä - 'Sjökapten' nimen edessä - metallinen kyltti, joka on ehkä ollut laivassa hytin ovessa. Tuntuu ihmeelliseltä, että saa käsissään pitää sellaisia esineitä, jotka ovat seilanneet purjelaivoissa ympäri maailmaa.

Biblia, sinettileimasin, kuolinilmoitus, laivat ja merimiehet.

 

Pappani sai merikapteenilta kaksi kuvaa purjelaivoista, joissa hän toimi kapteenina. Valokuvat on otettu aikoinaan maalauksista. Kapteeni itse on kuvassa vasemmalla. Hän menehtyi merimatkallaan ulkomailla, vain 38-vuotiaana. Emme tiedä, kuoliko hän haaksirikossa vai sairauteen, tai oliko hänellä perhettä. Siihen aikaan liikkui pahoja tarttuvia tauteja, joihin ei ollut vielä olemassa lääkettä tai rokotteita. 

Hänen veljensä, toisessa kuvassa, jäi leskeksi. Hänen 14 vuotta nuorempi vaimonsa nukkui pois pitkällisen sairauden uuvuttamana. Merimies teetti vaimostaan A4-kokoisen kauniin kuolinilmoituksen, jossa muistokirjoituksen lisäksi on runo:

"Nouse taiwahasen maasta, ajatukseni, ijäisyytehen ajasta lennä mieleni!

Siell' ei tauti, tuska tuima, sota, rutto, kuolon woima,

erottele millonkaan ystäviä toisistaan."

Tältä merimieheltä jäi kuvassa näkyvä Biblia 1880, jonka sivujen välissä oli pitkään oljenkorsi kirjanmerkkinä. Häneltä jäi myös merimiesarkku, joka on tukevaa tekoa ja varmasti pysyi pystyssä aaltojen keinuttaessa laivaa. Arkun lahjoitin tyttärelleni. Tämä merimies eli yli 63-vuotiaaksi asti. Hänen kuolinilmoituksestaan, jonka sisar laati, käy ilmi, että hänellä oli laaja ystäväpiiri ja hän oli pidetty henkilö, mutta ilmeisesti hän ei perustanut uutta perhettä.

Kolmas merimies tästä veljessarjasta eli 72-vuotiaaksi asti, mutta neljäs veli menehtyi merillä ulkomailla noin 38-vuotiaana. Häntä jäivät suremaan vaimo ja pieni tytär. Vaimokin menehtyi jonkin ajan päästä ja tytär jäi orvoksi 9-vuotiaana. Luulen, että orpotyttö on leskeksi jääneen merimiehen kanssa samassa kuvassa, mutta ei ole tietoa, huolehtiko merimies veljensä tyttärestä, vai joku muu. Ainakin tyttö nojaa häneen kuvassa luottavaisesti. Tyttö aikuistui ja avioitui puusepän kanssa, jonka isoisä oli ollut merimies, joka menehtyi merillä 35-vuotiaana. He saivat yhdessä 12 lasta ja lukuisan määrän lastenlapsia.

Laulussa lauletaan: "Ennen oli miehet rautaa ja laivat oli puuta - hiiohoi - nyt ovat miehet puuta, laivat ovat rautaa.." Työ laivoissa oli ennen fyysisesti raskaampaa, mutta nuorena menehtyneitä merimiehiä saattoi ehkä olla enemmän kuin nykyisin. Tilastoista en tosin tiedä.

Tällä sivulla voi lukea merimiesten kohtaloita vuosilta 1882-1942: Merimiehen Ystävä Tietokanta

Joka tapauksessa he olivat rohkeita miehiä, kun uskalsivat lähteä merille vaaroista huolimatta. Elämä ei ollut helppoa ennen, eikä se ole nykyisinkään. Haasteet ovat vain toisenlaiset.