Pispalan haulitorni
Wikipedia
kertoo haulitornin toiminnasta näin:
"Haulimestari kiipesi torniin yleensä neljän aikaan aamulla sytyttämään tulen. Kylminä talviaamuina lyijypadan lämpiäminen saattoi kestää useita tunteja. Pataan mahtui kerrallaan 400 kiloa lyijyä. Lyijy hinattiin harkkoina ylös tornin huipulle valuverstaaseen. Tornin kehikkorakenteen keskellä oli koko tornin korkuinen hauliputki. Hauliputken yläpäässä oli vaihdettavat erikokoiset seulat, joiden läpi sula lyijy pääsi putoamaan alas. Pudotessaan lyijy pisartui halutun kokoisiksi hauleiksi. Lyijy nostettiin seulan päälle käsikauhalla. Pisaroista muotoutui pallomaisia hauleja, kun ne pyörivät ja jäähtyivät pudotessaan vapaasti alas. Jäähtymisen varmisti alhaalla oleva vesiastia. Alhaalla olevassa haulitehtaassa haulit kuivattiin ja seulottiin, jolloin muotovialliset haulit poistettiin. Lopuksi haulit kiillotettiin grafiittirummussa. Tehtaan naiset ompelivat pusseja, jotka täytettiin hauleilla."
Kuten jo aiemmin totesin niin kuvasi ja kertomuksesi virittää mieleni vuosiin jotka asuin eri puolilla Tamperetta ja siksi tulee muisteltua kaikkea siellä tapahtunutta. Ja halitorni vie minut nuoremman pojan häihin sillä ne juhlittiin haulitehtaassa eli siinä ihan haulitornin kupeessa. Oli oikein Intiimi mukava paikka hääjuhlaan.
VastaaPoistaEn tiennytkään, että tilaa voi käyttää vaikka häihin. Uutinen minulle.
PoistaHieno postaus! Mukavaa että haulitorni on säilytetty muistona sille ajalle ja työlle.
VastaaPoista