Pitkospuista ja laskujen kotikirjanpidosta

Tampereen Vuoreksen alueella on Koukkujärvi, jonka ympäri voi kiertää kävellen pitkospuita ja polkua pitkin. Osa järven ympäristöstä on suojelualuetta. Polun varrella on opaskylttejä alueen luonnosta. Polun pituus on noin puolitoista kilometriä. Käyn sen kävelemässä yleensä pari kertaa kesässä. Tänä vuonna on uutisoitu suuresta määrästä punkkeja, joten sen vuoksi en ole vielä kiertänyt pitkospuita, vaikka ei sieltä ennen ole niitä vaatteisiin tai iholle tullut. Ehkä niitä saattaa koiriin tarttua. Kuva on polun alkupäästä.

Koukkujärven pitkospuut.

KOTIKIRJANPIDOSTA

Raha-asiat ovat yksityisiä, mutta raotan niitä sen verrran, että pidän kotikirjanpitoa perinteisesti vielä ruutuvihkossa. Tietysti sitä voi pitää vaihtoehtoisesti tietokoneen ohjelmalla ja verkkopankin sivuilta näkee kuitit ja tiliotteet kätevästi. Onneksi laskut tulevat nykyään sähköisinä, ei tarvitse säilöä paperikuitteja kodin kansioon kuten ennen. Kirjanpitovihko kestää minulla pari vuotta ennen kuin se tulee täyteen, joten ei se kovin paljon paperia (ja luontoa) kuluta ja se on nähtävillä silloinkin, jos tietokone tai pankkiyhteys ei jostain syystä toimi.

Mitä hyötyä on kirjata maksetut laskut vihkoon? No ainakin se hyöty, että kun ne merkitsee samalle sivulle allekkain kuukausittain, voi katsoa yhdellä silmäyksellä vakituiset maksut ja on kätevästi kartalla omista menoista. Jos on velkoja, vihkosta voi tarkastella niiden lyhenemistä ja myös korot voi merkitä muistiin.

Minulla on vihkossa kullekin laskuttajalle oma sivu, joissa on sarakkeet: kuukausi, laskun määrä, maksupäivä ja muut merkinnät. Merkitsemisestä ei ole vaivaa, kun ne tekee heti laskun maksun jälkeen vihkoon. Kotikirjanpito antaa huojentavan tunteen, että laskut ovat järjestyksessä ja hoidettu ajallaan. 

Esimerkki sähkölaskujen sivulta - summat ja päivämäärät ovat keksittyjä:

KK / laskun määrä / maksupäivä

Touko / 11,02 / 4.5.

Kesä / 11,50 / 5.6.

Heinä / 12,00 / 7.7.

Jne.

Joskus vanha tapa toimii ihan hyvin, kaiken uuden kehityksen rinnalla. Silloin kun laskut tulivat vielä paperisina postiluukusta, laitoin ne peltirasiaan, josta ne kätevästi löytyi maksupäivänä. Nykyisin suurin osa vakiolaskuista tulee e-laskuina pankkiin, joten niitä ei voi unohtaa ja paperia kuluu vähemmän.

En kerro tästä vain itseni takia, vaan kun uutisissa kerrottiin hiljattain, että jo puoli miljoonaa suomalaista on ulosotossa. Siihen on varmasti monia syitä, enkä missään nimessä tuomitse ketään. 

Olisi hyvä jo nuorena aikuisena oppia pitämään omaa kotikirjanpitoa tuloista ja menoista. Raha-asioiden hallinta helpottuu kun on jokin systeemi tietokoneen teksinkäsittelyohjelmassa tai vihkossa, miten niitä voi tarkastella kokonaisuutena. 

Esim. osamaksuvelat ovat sudenkuoppa monelle niiden korkojen takia. Niitä on helppoa ottaa, 'osta tänään, maksa huomenna' - tyyliin. Jos osamaksuvelkoja on monelle eri velkojalle, korkoja kertyy maksettavaksi yllättävän paljon ja velat lyhenevät hitaasti. Korkojen tarkasteluun kirjanpito on hyvä apu, jolloin ehkä tulee harkinneeksi uusia ostoja tarkemmin, kun seuraa velkojen lyhenemistä ja korkojen osuutta lyhennyksiin. Sanomattakin on selvää, ettei laskuja kannata jättää rästiin (jos suinkin voi ne maksaa), sillä niihin tulee valtavasti perintäkuluja päälle ja voi saada maksuhäiriömerkinnän, joka vaikeuttaa elämää vuosiksi eteenpäin. 

Tämä esimerkki ei koske minua, mutta on elävästä elämästä:

Vanhus tilasi kirjan verkkokaupasta, jonka hinta oli 25 euroa.

Hän jätti jostain syystä laskun maksamatta, jolloin sitä alettiin maksumuistutuksilla periä ja laskuun oli tullut lisää viivästysmaksua joitakin euroja. 

Vanhus ei ottanut yhteyttä velkojaan, eikä maksanut laskua.

Velkoja vei asian perintään, jolloin alkuperäiseen 25 euron laskuun tuli perintäkuluja päälle.

Vanhus ei kyennyt maksamaan entistä suurempaa laskua, mutta ei tehnyt suunnitelmaa laskulle perintätoimiston kanssa. 

Vanhus ahdistui ja pelkäsi tilannetta, mutta ei avannut asiaa läheisille, eikä ottanut apua vastaan.

Perintätoimisto vei laskun oikeuteen ja kirjalasku kasvoi alkuperäisestä 25 eurosta yli 300 euroon perintäkuluineen kaikkineen, johon vanhuksen eläke ei riittänyt.

Läheiset saivat tietää asiasta tarkemmin vasta vanhuksen perunkirjoituksen aikaan. Vanhus ei ollut dementikko. Velkaongelmat voivat koskea kaiken ikäisiä täysi-ikäisiä ihmisiä.

Mitä tästä esimerkistä voi oppia?

1. Velkojan kanssa kannattaa aina tehdä maksusuunnitelma, viimeistään laskun eräpäivänä, jos sitä ei silloin pysty maksamaan. Useimmiten suunnitelmaa ei voi tehdä enää eräpäivän jälkeen. Laskussa on yleensä yhteystiedot velkojaan. Velkojasta riippuen maksun voi yleensä sopimuksen jälkeen pilkkoa osiin, niin että laskun kk-erä on pienempi kuin alkuperäinen lasku. Yleensä maksusuunnitelmaan tulee pieni korko päälle.

- Esimerkiksi hoitokuluja voi yleensä maksaa osissa, jos niin sopii.

2. Jos ei ole tehnyt maksusuunnitelmaa velkojan kanssa ja lasku on mennyt jo perintään, voi perintätoimistonkin kanssa vielä neuvotella maksusuunnitelmasta. Ei kannata jättää velkaa kokonaan hoitamatta, kuten esimerkkitapauksesta huomaa. Perintätoimistolle maksusuunnitelman teko on arkipäivää, eikä sitä tarvitse ujostella.

3. Jos on ylipääsemättömiä maksuvaikeuksia, kannattaa hakea virallista maksujärjestelyä, johon löytyy netistä lisätietoa. On myös tahoja, jotka antavat talousneuvoja tai yhdistelylainoja, joilla useat osamaksuvelat korkoineen saa vaihdettua yhteen lainaan ja yhteen korkoon.

4. Sitten kun on saanut rästissä olevat velat hoidettua, ei kannata velkaantua enää uudestaan. 

Vaikka velka-asiat voivat stressata paljon, ne eivät ole maailmanloppu. Järkevän järjestelyn kautta velat  yleensä ajan kanssa lyhenevät ja jonain päivänä ne ovat vain historiaa.

Kirjanpitovihkon sivu