Ikä ei ole häpeä - vaan päinvastoin

Olen 66-vuotias ja voin tunnustaa sen ilman ikähäpeää. En ole koskaan hävennyt ikääntymistäni, ryppyjä tai muitakaan ikääntymisen mukanaan tuomia muutoksia. Miksi ihmeessä pitäisi ?? 

Ikääntyminen on luonnollinen asia, se tapahtuu ihan kaikille, jotka elävät vanhuusikään asti. Sellaista ihmevoidetta ei olekaan, joka estäisi ryppyjen muodostumista. Se, kuinka paljon niitä tulee, riippuu eniten geeneistä. Joillakin on perinnöllisesti paksumpi iho kuin toisilla, eikä sellaiseen ihoon tule ryppyjä niin paljon kuin ohueen ihoon. Siitä huolimatta, rypyt kuuluvat ikääntyessä asiaan ja ne pitää vain hyväksyä. 

Mikä ihmiset, etenkin naiset, on saanut häpeämään ikääntymistä? Siitä pitäisi tehdä tutkimus. Minusta tuntuu, ettei noin 100 vuotta sitten ajateltu niin, silloin ikääntyminen oli kai yhtä normaalia kuin lapsuus ja nuoruus. Milloin alkoi se vahingollinen 'trendi', ettei vanhan naisen ikää saa kysyä? Ajattelen niin, että mitä enemmän ikävuosia kertyy, sitä enemmän kertyy elämänkokemusta ja sehän on vain positiivinen asia.

Onko tämän turhan ikähäpeän aiheuttanut naisille kosmetiikkateollisuus? Mainokset huutavat tämän tästä, että 'näytät nuoremmalta' kun käytät sitä ja tätä kosmetiikkaa. Tai mainostetaan, että tuo kampaus tai vaate 'vanhentaa' tai tuo toinen 'nuorentaa'. Sellaisessa mainonnassa on rivien välissä ikään kuin 'moite' naisen vanhentumisesta. Ja vain siksi, että tiettyjä tuotteita saataisiin paremmin myytyä. Kaupalliset tavoitteet eivät aina huomioi syvällisempiä vaikutuksia ihmisiin. Hiljattain joku yritys mainosti syysvaatteita tyyliin: 'Olisipa jo syksy'. Huhhuh. Kesä on vasta alkanut, annetaan lomarauha ihmisille!

Tiedän, että kaikki naiset eivät ajattele kuin minä. Joillekin on tärkeää pysyä nuorekkaana pitkään. Eikä siinä mitään pahaa ole, jos vanheneminen ei aiheuta murhetta ja häpeää. Häpeä jostain sellaisesta, mille ei lopulta voi mitään, on turhaa energian hukkaa. Sitä paitsi jokainen nainen on kaunis omalla tavallaan, oli minkä ikäinen tahansa. Ikähäpeää kokeva ei huomaa sitä, kun tarkastelee kriittisesti peilistä suurennuslasilla omia ihohuokosiaan. Jos oppii olemaan armollisempi itselleen ja hyväksyy lempeästi iän tuomat muutokset, peilikuvastakin tulee kauniimpi. Iloinen mieli ja lämmin sydän kaunistaa naista paljon.

Jotkut naiset eivät halua, että heitä sanotaan mummuiksi, vaikka heillä on lapsenlapsia. Minusta 'mummu' on lämmin sana, en vaihtaisi sitä mihinkään. Lapsenlapsi sanoi hiljattain, että 'jos mummulla ei olisi lapsia, mummu olisi vain vanha nainen'. Minusta se oli hieno oivallus lapselta, eikä siinä ollut mitään loukkaavaa 😀. 

Nuoremmat sukupolvet saattavat joskus sekoittaa minun ikäisen minun edesmenneiden vanhempieni sukupolven ikäisiin ihmisiin. Me olemme tosiaankin eri sukupolvea ja vähän erilaisia vaiheita on nyt elämässä käynnissä kuin heidän ikäisillä. Mutta ymmärrettävää se on, että nuorten mielestä 'kaikki vanhat' näyttävät samanlaisilta. Monelle vanhukselle kaikki nuoret näyttävät samanlaisilta ja vielä 40-50 vuotiaatkin ovat hyvin nuoren näköisiä, kun täältä päin asioita katsoo. Vaikka elämä on lopulta aika lyhyt, välimatka nuoruudesta vanhuuteen voi näyttää joskus pitkältä.

Yksi hassu yleinen puheenaihe on ollut se, että 'saako vanhalla naisella olla pitkät hiukset'. Nykyisin niitä näkee yhä useammin, mutta oli sellainen siirtymävaihe, että ikääntyvän naisen pitkiä hiuksia katsottiin kadulla pitkään. Ajateltiin, että nainen 'yrittää olla nuoren näköinen', jos on pitkät hiukset. Ei se välttämättä niin ole. Mietitäänpä historiaa taaksepäin. Ikänaisilla on ollut pitkät hiukset ensimmäisestä Eevasta noin 1920-luvulle asti. Se on aika pitkä aika historiassa. 1920-luvulla naisille tuli muotiin lyhyet hiukset ja hameen helmatkin lyhenivät. Taisivat silti mummot pitää vielä silloin pitkiä hiuksiaan nutturalla huivin alla kuten ennen. 1920-luvun muodista voi lukea täältä.

Naisten lyhyiden kampausten muoti jatkui 1950-luvulle ja muotiin tuli kiharapermanentit. Monet naiset, jotka olivat 1950-luvulla nuoria, pitivät lyhyttä kiharakampausta koko ikänsä ja jonkin verran vieläkin sitä tyyliä näkee noin 80-90-vuotiailla. Siihen aikaan, 1950-luvulla, pidettiin vanhanaikaisena naisten nutturoita, joita oli vielä joillakin sen ajan mummoilla. Muistan vielä 1960-70-luvulta, että letit ja nutturat olivat silloinkin epämuodikkaita nuorilla naisilla. Sen ajan nuorilla naisilla oli pitkät suorat hiukset, joita pidettiin auki, ei ponnarilla tai letillä, koska ne olivat silloin 'lasten kampauksia'. Vain joillakin nuorilla naisilla oli siihen aikaan lyhyeksi leikatut hiukset. Nykyisin pitkät hiukset, letit ja nutturat ovat taas olleet muutamia vuosia muodikkaita nuorilla naisilla. 1980-luvulla oli muotia runsaat, puolipitkät ja tuuheat kiharakampaukset. Ja sen jälkeen alettiin leikkaamaan naisten hiuksia todella lyhyiksi 1990-luvulla.

Jos ajatellaan niin, että naiset kantavat nuoruutensa hiusmuotia läpi elämänsä, kuten edellä mainittua 1950-luvun kiharakampausta, niin tämän päivän 60-vuotiaille sen ajatuksen mukaan kuuluisivat pitkät suorat hiukset, koska ne olivat muotia 1970-luvulla heidän nuoruudessa. No tämä on ajatusleikkiä, eivätkä kaikki naiset noudata hiusmuodin vanhoja tai uusia trendejä, eikä tarvitsekaan. Mikä on henkilökohtaisempaa kuin ihmisen hiukset? Annetaan niiden liehua tuulessa kukin omalla tyylillään, ikään katsomatta.

Joskus kuulee sanottavan, että miehet ikääntyisivät hitaammin kuin naiset. Mielestäni se ei pidä paikkaansa. Jos katsoo kadulla kävelevää eläkeläispariskuntaa, minusta he näyttävät aina saman ikäisiltä. Ehkä tämä väite perustuu siihen väärään oletukseen, että naisen 'pitäisi' olla ikäistään nuoremman näköinen. Jotkut naiset ovat uskoneet tämän väitteen ja kokevat turhaa stressiä oman ikääntymisensä takia. Ei naisen tarvitse olla ikuisesti 20-vuotias. Naisten pitäisi oppia arvostamaan omaa elämänkokemustaan enemmän kuin ikuista nuoruuden tavoittelua, joka on kuin taistelua tuulimyllyjä vastaan. 

Toki ikäihminenkin voi huolehtia kunnosta, hyvinvoinnista ja ulkonäöstä, mutta sen pitäisi olla ikää kunnioittavaa. Elämässä on paljon mielenkiintoisia asioita ja harrastuksia, joihin energiaa voi käyttää. Ikääntymisestä murehtiminen on turhaakin turhempaa. Iän karttuessa ymmärtää elämää paljon enemmän kuin nuorena ymmärsi. Se on jo plussaa, kuten sekin, että eläkkeellä on omaa aikaa toteuttaa unelmiaan. 💚

Eikö olekin suloinen pari ? Kuva: Pixabay